Joskus on kuitenkin hyvä hieman ravistella itseään, mukavuusaluettaan ja omia rajoittuneita uskomuksiaan. Kaikilla meillä on henkilökohtainen näkökulma elämään - uskomusjärjestelmä, jonka läpi suodatamme maailmasta saatavaa tietoa. Tuo uskomusjärjestelmä ei kuitenkaan ole koko totuus ja voi joskus kapeuttaa tai hankaloittaa elämäämme.
Kaikki alkaa huomaamisesta
Ennen kuin voi tietoisesti ravisuttaa ajattelutapaansa, täytyy olla jossain määrin tietoinen itselle tyypillisestä tavasta nähdä ja ymmärtää. Huomaaminen ja omaan ajattelutapaan tutustuminen alkaa pysähtymällä ja kiinnostumalla. Se, milloin ja missä pysähtyy, ei ole keskeistä, sillä missä olemmekin, kuljetamme mukanamme ennakkoasenteitamme ja uskomuksiamme.
Tuttua ja turvallista maailmankuvaamme voi ajatella mukavuusalueenamme. Kun elämän tuomat kokemukset ja tilanteet pystyy helposti selittää uskomusjärjestelmällään, elämä tuntuu hallittavalta. Kun kohtaamme tilanteen, joka ei sovikaan ennakkokäsityksiimme, törmäämme mukavuusalueemme rajoihin. Tällöin ilmaantuu tarve katsoa pois, antaa asian olla tai järkeillä asia niin, että sen saa sovitettua tuttuihin uskomuksiinsa.
Joskus kuitenkin tilanne on niin voimakas tai outo, ettei se millään sovi vanhoihin ajattelumalleihimme - silloin koemme voimakasta epävarmuuden tunnetta. Tämä on merkki siitä, että uskomusjärjestelmämme muuttuu ainakin osittain, sillä emme voi enää sisällyttää uusia kokemuksia aiempiin ajatuksiin mutta kokemukset ovat liian voimakkaita sivuutettaviksi.
Tällaiset voimakkaat kokemukset ovat kuitenkin suhteellisen harvinaisia, joten joskus on hyvä opetella itse ravistelemaan uskomusjärjestelmiään. Miksikö? Jotta näkisimme laajemmin, olisimme joustavampia ja enemmän elossa. Tällaista ei tietenkään kannata tehdä, jos elämä tuntuu muutenkin kaoottiselta, mutta jos elämä alkaa tuntua nukkavierulta ja tasapaksulta, voi kokeilla ravistella sitä tietoisesti.
Esitän seuraavaksi kolme yksinkertaista tapaa ravistella itseään. Tavoitteena ei ole radikaali muutos elämässä, vaan kyky nähdä laajemmin totuuksiaan ja ymmärtää, etteivät ne välttämättä sellaisenaan vastaakaan totuutta. Tällä tavalla voi hiljalleen oppia näkemään mahdollisuuksia, jotka ovat aiemmin olleet piilossa, koska ne eivät ole sopineet uskomusjärjestelmäämme.
Avoin asenne
Asenne ja aikomus ovat keskeisiä kaikessa ihmisen toiminnassa, sillä nämä kaksi määrittävät mm. mihin kiinnitämme huomiotamme ja mihin suuntaamme energiaamme. Jos suhde omiin uskomuksiin on liian vakava, on vaikeaa löytää uutta tilaa ja mahdollisuuksia. Siksi avoimuus ja päätös olla uskomatta kaikkea, mitä mieli sanoo, on keskeistä.
Hyvä on myös muistaa, ettei kannata haukata liian isoa palaa kerralla. Ei ehkä kannata ajatella: ”nyt muutan itsessäni kaiken ja opettelen ajattelemaan ihan eri tavalla”, vaan mieluummin: ”Kokeilen tämän aamupäivän ajatella eri tavalla tästä yhdestä asiasta ja tunnustelen miltä se tuntuu. Heti iltapäivällä voin palata vanhoihin tapoihini ajatella.”
Asenteen avoimuutta voi lisätä tekemällä ns. hölmöjä kokeita. Ja on hyvä muistaa, että mitä enemmän oma mieli vastustaa, sitä enemmän asia todennäköisesti ravisuttaa. Eli kun huomaat vastustavasi jotain ajatusta, se kannattaa ottaa merkkinä, että ehkä tämä asia olisi kokeilun arvoinen.
Esimerkkejä ”hölmöistä kokeista”:
- Kuvittele olevasi näyttelijä, joka esittää roolia. Yritä elää tuon kuvittelemasi roolin mukaisesti. (tämä ei tietenkään voi olla liian radikaalia, se ihmetyttäisi jo läheisiäsikin. Mutta jos esimerkiksi huomaat jättäytyväsi aina taka-alalle sosiaalisissa tilanteissa, voit kuvitella olevasi roolihahmo, joka on itsevarma ja käy jutteleman tuolle mukavanoloiselle ihmiselle tuossa vieressä.)
- Voit yrittää suhtautua elämään kuin se olisi koe tai prototyyppi. Suunnittele jokin ajatuskoe ja toteuta se sitten samalla uteliaisuudella millä tutkija havainnoisi kokeensa tuloksia.
- Terapiasuuntauksessa nimeltä ”Hyväksymis- ja omistautumisterapia” käytetään hölmöiltäkin tuntuvia harjoitteita, joiden tarkoituksena on ravistaa omia jumiutuneita uskomuksiamme. Esimerkki harjoituksesta on voimakkaasti omaa toimintaa rajoittavan uskomuksen sanoittaminen ja sitten uskomuksen laulaminen vaikkapa ”paljon onnea vaan” – melodialla. Tarkoitus on nähdä, että uskomukset ovat vain sanoja, eivät totuus.
Kieli luo todellisuutta
Se, millaista kieltä käytämme kuvaamaan itseämme, muita ja elämämme kokemuksia, luo jatkuvasti todellisuutta, jossa elämme. Tämän vuoksi näkökulmiaan ja uskomuksiaan voi ravistella myös kirjoittamalla tai kysymällä itseltään uudenlaisia kysymyksiä. (kirjoitin aiheesta aiemminkin)
Kirjoittaessa voi miettiä uskomustaan ja sen vaikutuksia valintoihin ja miettiä sitten vaihtoehtoinen uskomus (vaikka radikaalistikin erilainen). Sitten voi kirjoittaa: miten eri tavalla oma elämä voisi kulkea ja miten erilaisia valintoja tulisi omassa elämässä tehneeksi, jos uskoisikin tuohon vaihtoehtoiseen uskomukseen. Kirjoittaessa vain mielikuvitus on rajana, koska sinun ei todella tarvitse toteuttaa näitä ajatuskokeita omassa elämässäsi, voit vain leikitellä erilaisilla elämänpoluilla ja mahdollisuuksilla.
Erityisesti suosittelen tätä tapaa:
Tutustu ihmisiin, jotka ajattelevat elämästä eri tavoin kuin sinä. Näin voi tehdä joko lukemalla tai keskustelemalla ihmisten kanssa. Yritä todella ymmärtää heidän tapaansa ajatella, yritä päästä sisälle heidän näkökulmaansa. Itselle vieraiden ajatusten syvällinen ymmärtäminen auttaa näkemään myös omien uskomusten rajallisuuden ja oppimaan maailmasta kenties jotain aivan uutta.
Toimi toisin
Lopulta eniten ravistelemme aivojamme, kun toimimme itselle uudella tai ei-ominaisella tavalla. Teon ei tarvitse olla juuri oikea tai tarkasti harkittu eikä sen kannata olla radikaalin erilaista, tärkeintä on tehdä toisin kuin yleensä. Voit joko kokeilla jotain ihan uutta tai tehdä itselle tuttuja asioita uudella tavalla.
Kokonaan uusia juttuja voi kokeilla vaikkapa aloittamalla uuden harrastuksen tai kokeilemalla jotain, mitä ei ole aiemmin kokeillut. Jos on esimerkiksi ikänsä harrastanut urheilua, voi kokeilla ottaa lyhyen kurssin maalauksen parissa. Tai jos on aina harrastanut liikuntalajeja, jotka vaativat nopeutta, kokeileekin nyt hyvin hidasta lajia ja todella keskittyy tunnustelemaan omia tuntemuksiaan lajin parissa, myös niitä mahdollisia tympääntymisen tunteita.
Voit myös ottaa jonkin itselle tutun toimintatavan ja miettiä siihen pienen muutoksen. Erityisen hyödyllistä tämä voi olla voimakkaiden tunteiden kanssa työskennellessä. Jos esimerkiksi aina, kun tunnet pelon valtaavan kehosi ja mielesi, poistut paikalta ja linnoittaudut kotiin, voitkin nyt päättää mennä kodin sijasta läheiseen puistoon istumaan.
MUISTA:
Muutosten on oltava riittävän pieniä eivätkä ne saa aiheuttaa liian voimakasta ahdistusta. Jokainen etenee omaan tahtiinsa eikä elämässä aina ole tarvetta ravistelulle, joskus päinvastoin, hyödyllisempää on rauhoittaa elämää liialta muutokselta ja hulinalta.
Mihin tahansa harjoituksiin törmäätkin, muista aina miettiä niiden hyödyllisyyttä omassa elämässäsi ja juuri tässä elämäntilanteessa, tee harjoitukset itseäsi kunnioittaen, silloin niistä voi olla hyötyäkin.
Twitter tilini täällä