Tämä kirjoitus jatkaa ”johdantosarjaani”, sen tarkoituksena on muistutella edelleen, että hyvä ja onnellinen elämä ei tule koskaan valmiiksi eikä ole ikuisesti hyvää tai helppoa. Onnellisuus ei ole sitä, että koemme elämässämme pelkästään hyviä tunteita ja olemme aina energisiä ja innostuneita. Tämän toitottaminen on mielestäni tärkeää, sillä välillä tuntuu, että meihin ihmisiin on suorastaan sisäänrakennettu ääni, joka sanoo: ”kun vain löydän sen oikean elämäntavan, menetelmän tai ajattelutavan...sitten olen onnellinen elämäni loppuun saakka.”

Elämä ei tietenkään toimi niin, vaan tuollaiset odotukset vain luovat riman, jonka ylittäminen johtaa väistämättä turhiin pettymyksen tunteisiin ja pahimmillaan ajatukseen, että itsessä on jotain perustavanlaatuista vikaa ja on ikuisesti tuomittu merkityksettömyyteen, kaaokseen tai muihin vaikeisiin kokemuksiin.

Mitä ne omat möröt sitten ovat? Jokaisen kohdalla ne tarkoittavat eri asioita, mutta itse ajattelen möröillä kaikkea, mitä emme tahtoisi nähdä tai kokea. Ne voivat olla inhottavia tunteita, ajatuksia, kehon tuntemuksia tai ne voivat olla ominaisuuksia, joita ei haluaisi itsestään löytää.

Usein möröistä puhuttaessa tarkoitetaan omia pelkoja, jotka estävät elämästä sellaista elämää kuin tahtoo. Pelko on varmasti yksi keskeisimmistä kokemuksista, jota välttelemällä voimme estää itseltämme merkityksellisen elämän. Toisaalta, mörköjä voivat olla myös vihan tai kateuden tunteet, sen huomaaminen miten itsekkäästi toimii tai vastuun siirtäminen elämästään muille, jotta välttyisi tuntemasta itseään huonoksi tai häpeälliseksi.

Miksi kukaan haluaisi tavata päivittäin mörköjä?

Nykyään siellä ja täällä kulee puhuttavan, miten tärkeää on kohdata negatiivisetkin tunteensa. Joskus tämänkaltaiset viestit voivat jo kyllästyttää ja ehkä mieleen nousee kysymys: ”missä välissä tässä on aikaa kohdata tunteitaan, olisi vähän muutakin?” tai ”taas näitä kukkahattutätien vouhotuksia, ihan turhaa”.

Silläkin riskillä, että herätän lukijassa ärtymystä, aion yhtyä kuoroon, joka muistuttaa omien tunteiden kohtaamisen tärkeydestä.

Ensinnäkin, me ihmiset emme oikeastaan kykene hallitsemaan tunteitamme ja ajatuksiamme. Voimme toki säädellä ja työstää niitä, mutta emme voi estää negatiivisia tunteita nousemasta. Jos käytämme päivittäin paljon energiaa tunteiden tukahduttamiseen ja poistamiseen, tuo energia on pois muista, kenties meille tärkeämmistä asioista. Tai jos kuvittelemme, että meidän on ensin saatava inhottavat tunteet ja ajatukset pois ennen kuin voimme tehdä jotain tärkeää, saatamme joutua odottamaan loppuikämme.

Vahvoissa negatiivisissa tunteissa on sellainen ristiriitaisuus, että ne tuntuvat epämiellyttäviltä, mutta samalla kertovat, että kohtaamamme asia tai ongelma on meille tärkeä. Kun kohtaamme tai menetämme jotain yhdentekevää, se ei juurikaan herätä tunteita.

Jos vältämme kaikkea, mikä herättää meissä voimakkaita negatiivisia kokemuksia, tulemme suurella todennäköisyydellä välttäneeksi myös itselle tärkeitä asioita.

Kun olemme aidoimmillamme, olemme myös haavoittuvaisillamme eikä haavoittuvuus tunteena ole yleensä houkutteleva. Mutta mitä hyötyä on elää elämäänsä esittäen olevansa joku muu kuin on? Yleensä se lopulta aiheuttaa tunteen, ettei enää tiedä kuka on ja mitä tahtoo. Jos elämme elämäämme välttäen tunnetta, että olemme noloja, tulemme eläneeksi niinkuin kuvittelemme muiden haluavan. Mutta voiko kukaan sanoa kuolinvuoteellaan olevansa tyytyväinen siihen, että eli elämänsä niin, ettei kukaan koskaan ajatellut, että on kummallinen tai hieman nolo?

Miten niitä mörköjä sitten voi kohdata?

Mainitsen tässä kappaleessa muutamia lähtökohtia niiden kokemustemme kohtaamiseen, jotka mieluummin jättäisimme kohtaamatta.

Ensimmäisenä tarvitaan tietoinen päätös ja oma halu oppia kohtaamaan mörköjään. Ihmisissä on sisäänrakennettuna halu suunnata poispäin kaikesta epämiellyttävästä, joten joudumme toimimaan luontaista taipumustamme vastaan. Tämän vuoksi joudumme yleensä myös motivoimaan itseämme hommaan yhä uudelleen ja uudelleen.

Toisena, tarvitaan hieman tarkkaavuutta, jotta huomaamme, kun mörkö kävelee vastaamme. Kohtaaminen tapahtuu keskellä arjen hälinää, meidän ei tarvitse lohkaista sille elämästämme omaa tilaa, ellemme sitten halua käyttää aikaa harjoitellaksemme ensin kohtaamisen taitoja neutraalissa tilanteessa tai jos mörkömme ovat niin isoja ja pelottavia, että meidän on kohdattava niitä asteittain turvallisessa tilanteessa.

Kun sitten huomaamme edessämme mörön, meidän tulisi kyetä nimeämään se. Onko se tunne, ajatus, kehon tuntemus? Todennäköisesti se on iloinen sekamelska tuota kaikkea. On hyvä myös tarkastella, millaiset tapahtumat mörön herättivät eloon ja miten tuttu tuo kyseinen mörkö on nykyisessä elämässämme ja koko elinkaaressamme. Vielä on hyvä tiedostaa, miten kyseinen mörkö tyypillisesti saa meidän toimimaan, yrittääkö se kenties saada meitä vetäytymään tilanteesta tai hyökkäämään toista vastaan?

Kun olet tunnistanut mörkösi, hyväksy että se on tällä hetkellä osa sinun elämääsi. Se ei tarkoita, että annat asian olla vai vellot tunteessa, mutta juuri tällä hetkellä kokemus on jo täällä - et voi kieltää, ettei kokemus olisi käynytkään. Näe kokemus, ikäänkuin tervehtisit sitä mielessäsi. Anna sen olla, tämän sekunnin tässä.

Lopulta, meidän olisi työstettävä mörköä. Se, millaisia työstämisen keinoja on tehokasta käyttää, riippuu ihmisestä, tilanteesta ja kokemuksesta. Apuna voi käyttää esim. sosiaalista tukea, tietoista läsnäoloa, myötätuntoa, irtipäästämistä, mielikuvia tai sen muistamista, ettei ole kokemuksensa kanssa yksin.

Kohtaamisen tarkoituksena ei ole jäädä kiinni tunteeseen tai antaa epämiellyttävien tuntemusten vallata elämästäsi liikaa tilaa. Tarkoitus ei myöskään ole, että tilanteessa menet tunteeseen mukaan niin voimallisesti, että se peittää kaiken muun alleen. Tarkoitus on nähdä: ”kokemus on nyt minussa, sen laukaisi tämä tilanne ja nyt kun huomaan kokemuksen ja sen syyn, voin pyrkiä toimimaan mahdollisimman viisaasti, jotta pääsisin eteenpäin parhaalla mahdollisella tavalla. ”

Lyhyt muistilista mörköjen kohtaamiseen

1. Löydä hyvä syy, miksi kohtaat möröt, tee se tietoisesti.
2. Ole tarkkaavainen, havainnoi mörköjä ja suhtautumistasi niihin arjessasi.
3. Nimeä mörkö. Missä tilanteessa se ilmenee ja miten tuttu se sinulle on?
4. Sano ”kyllä” mörölle, myönnä, että se on tämän hetken osa elämääsi.
5. Työstä mörköä ja siirry eteenpäin.

Listan näennäisestä yksinkertaisuudesta huolimatta on hyvä muistaa, ettei omien mörköjen kohtaaminen ole koskaan helppoa tai kevyttä hommaa - kuten aiemmin kirjoitin, meillä ihmisillä on luontainen taipumus pyrkiä pois epämiellyttävästä. Mörköjen kohtaaminen ja työstäminen ei myöskään tarkoita, että ne sen jälkeen poistuisivat elämästä. Ja jos jokin mörkö poistuukin, uusia tulee tilalle - koska olemme ihmisiä. Mutta juuri siksi on hyvä kehittää itselle sopivia työkaluja kohtaamisiin. Näistä lisää myöhemmissä kirjoituksissa.

Lyhyitä aiheeseen liittyviä juttuja myös twitterissä tai facebookissa!