Joskus kuitenkin unohdamme tyystin kysyä itseltämme: "mitä kuuluu?"; unohdamme kuunnella mielemme ja kehomme hentoisia toiveita jokapäiväisessä elämässä. Aikojen saatossa saattaa käydä niin, että kehomme ja mielemme viestii yhä pakottavammin, kunnes emme enää voi jättää sitä huomaamatta, vaan joudumme toteamaan, ettei kaikki nyt taida olla kunnossa.
Siinä sitä sitten ollaan. Sunnuntai kävelyllä metsässä, keskellä työpaikan palaveria tai aamuyöllä sängyssä unta odotellen. Mitä tämä nyt tarkoittaa? Pitäisikö asialle tehdä jotain ja mitä ihmettä voisi tehdä, kun ei edes tiedä, mistä kiikastaa?
Olen huomannut työssäni ja myös omassa elämässäni, etteivät ongelmat ole selkeitä, hyvin rajattuja ja helposti työstettäviä kokonaisuuksia, vaan niitä voisi kuvata pikemminkin epämääräisiksi - kaoottisiksikin. Kuin sotkeentuneeksi lankakeräksi, josta ei millään löydy päätä. Koko elämämme, mielemme ja kehomme on yhteydessä monimutkaisilla tavoilla ja lopulta kaikki linkittyy kaikkeen ja suuri osa tästä kaikesta on vielä tietoisuutemme ulottumattomissa.
Siksi on 
usein työlästä selvittää, mikä mieltä painaa ja mitä olisi syytä tehdä. Toisaalta, kaiken vaikuttaminen kaikkeen on myös hyvä asia - ei lopulta ole kovin suurta merkitystä mitä teet ensin, positiivinen muutos yhdellä alueella voi johtaa positiivisiin muutoksiin muilla alueilla.
Tämän kirjoituksen tarkoitus on antaa ajatuksia siihen, mikä voisi auttaa alkuun, kun tuntuu, ettei tiedä, mitä tälle epämääräiselle ololle pitäisi tehdä vai pitäisikö tehdä mitään.
Ensimmäinen askel: pysähdy ja kuuntele
Kun epämääräinen paha olo ensimmäisen kerran yllättää, moni yrittää jättää ongelman huomiotta ja jatkaa elämäänsä. Tässä piilee totuuden siemen, kuten jo aiemminkin kirjoitin, mutta lopulta ongelmilla on tapana paisua, ellei niitä käsittele ja huomioi. Tämä ei luonnollisesti koske pieniä päivittäisiä huolenaiheita, jotka tulevat ja menevät, vaan laajempaa tunnetta, ettei elämä ole ihan kohdillaan.
Ensimmäinen askel on pysähtyä ja myöntää itselleen, että tunne on nyt tässä ja se yrittää kenties kertoa jotain ja minun on ehkä syytä kuunnella hieman tuota viestiä. Jos asiaa tulee pohdiskelleeksi vain muun toiminnan lomassa, ajatukset usein kiertävät tiettyä kehää ja johtavat vain lisääntyvään turhautumiseen. Parempi tapa on valita itselle sopiva aika ja istua hetkeksi alas miettimään asiaa rauhassa.
Jos kirjoittaminen tuntuu luontevalta, sitä kannattaa kokeilla, joko kynä-paperi tekniikalla tai tietokoneella. Tekstin voi tuhota sen kirjoitettuaan, mutta kannattaa ensin itse lukea se ajatuksella läpi. Joskus ihminen tulee kirjoittaneeksi jotain itselleenkin uutta ja omastakin tekstistä voi saada oivalluksia vaikka se voikin aluksi tuntua kummalta ajatukselta.
Toinen hyvä keino on keskustelu luotetun ystävän tai puolison kanssa tai jos puhuminen ulkopuoliselle tuntuu helpoimmalta, muutama keskustelu ammattilaisen kanssa voi avata omia ongelmia uudella tavalla. Joillekin ihmisille on helpointa kuunnella itseään taiteen kautta, esimerkiksi maalaamalla tai tanssimalla.
Joskus on hyvä oppia vain kuuntelemaan hiljaa itseään ja kehoaan. Tähän tarkoitukseen on kehitetty erilaisia tietoisuus-, keskittymis-, ja rentoutumisharjoituksia, joita käytetään paitsi terapiamaailmassa ja valmennuksessa myös mm. joogassa tai vastaavissa kehoa kuuntelevissa liikuntalajeissa.
Mikä tapa sitten tuntuukin luontevimmalta, on tärkeintä, että varaat itsellesi tietyn ajan, jolloin anna itsellesi mahdollisuuden kaikessa rauhassa miettiä tunteitasi ja ajatuksiasi, pysähdyt hetkeksi ja käännät huomiosi sisäänpäin. Tämä aika on hyödyllisintä varata useampana päivänä, jotta mielesi saa välillä prosessoida asiaa yön yli.
Kun aika on varattuna, on myös helpompi arjen kiireissä itselleen muistuttaa, että juuri nyt en voi tälle epämääräiselle ja epämiellyttävälle tunteelleni mitään, mutta illalla sitten mietin asiaa tarkemmin, nyt on syytä keskittyä päivittäisiin puuhiin, jotta saan ne hoidettua.
Mitä sitten tarkalleen ottaen pitäisi kuunnella?
Mikä tapa tuntuukin luontevimmalta, päätät aloittaa itsesi kuuntelun. Varaat rauhallista aikaa ja istahdat alas. Seuraava kysymys: ”Mitä nyt? Mitä minun tarkalleen ottaen tulisi kuunnella?” Jo pelkkä asiasta kertominen tai kirjoittaminen vapaamuotoisesti voi avata uusia näkökulmia ja helpottaa oloa, mutta toisinaan tarvitaan hieman enemmän ohjeistusta.
Erilaiset kysymykset ovat hyvä keino löytää omasta pohdinnasta uusia polkuja ja sitä kautta myös uusia ratkaisuehdotuksia. On ehkä hyvä lähteä pohtimaan, millaisissa tilanteissa pahan olon huomaa ja millaiselta se tarkalleen ottaen tuntuu. Voi esimerkiksi tunnustella, missä kohtaa kehoa tuo paha olo sijaitsee.
Yksi tapa on jaotella pahaa oloa erilaisin tavoin. Voi esimerkiksi tutkia, millaisia kehon tuntemuksia se herättää, millaisia ajatuksia siihen liittyy tai millaisia asioita se saa sinut tekemään tai sanomaan. Toinen tapa on miettiä itselle tärkeitä ja ajankohtaisia elämänalueita ja sitä, miten ongelma näyttäytyy eri alueilla (esim. työelämä, perhe-elämä, ystävät, harrastukset, henkisyys, terveys).
Tunnetta voi olla hyvä lähteä tarkastelemaan myös vähemmän ongelmakeskeiseltä puolelta. Voit kysyä itseltäsi, millaisia toiveita tunne esittää, mitä se mahtaa kertoa siitä, millaiset asiat ovat sinulle tärkeitä ja ehkä siitä, millaisiin tärkeisiin asioihin et ole muistanut kiinnittää riittävästi huomiota viime aikoina?
Ongelma on edelleen yhtä epämääräinen
Jos itselle ei kertakaikkiaan selviä, mistä tunteessa voisi olla kyse, voi olla hyödyllistä lukea tarinoita erilaisista ihmisistä. Kirjastot ja internet ovat pullollaan kirjoituksia, tarinoita ja ehdotuksia siitä, mistä kaikesta voi kiikastaa. Erilaisten artikkeleiden ja tarinoiden lukeminen voi antaa uusia oivalluksia niihin taustatekijöihin, joita myös oman pahan olon alta voi löytyä. Loppujen lopuksi ongelmat, joita meillä ihmisillä on, ovat suurelta osin universaaleja ja maailmassa on monia muitakin, joilla on samankaltaisia ongelmia kuin sinulla.
Epämääräiset, vaikea tunteet voivat nousta hyvinkin erilaisista taustoista, eikä niillä yleensä ole vain yhtä syytä. Jos tuntuu, ettei edelleenkään osaa sanoa, mihin suuntaan voisi seuraavaksi katsoa, voit tunnustella vaikkapa seuraavia tilanteita ja miettiä, onko niillä osuutta elämäsi vaikeissa tunteissa:
Yksi yleinen syy pahalle ololle eri muodoissaan on liiallinen kuormitus. Kuormittavat tekijät voivat tulla ulkopuolelta, kuten liian kovasta työtahdista tai vaikeista ihmissuhteista mutta ne voivat kummuta myös sisältäpäin, esimerkiksi täydellisyyden tavoittelun muodossa tai jos yrittää liikaa toteuttaa kaikkien muiden toiveita ja odotuksia unohtaen pitää huolta itsestään.
Joskus pahaa oloa voi aiheuttaa nykyajan hieman vääristynyt kuva hyvästä elämästä. Sosiaalinen media tai tarinat ympäri maailmaa matkustavista ihmisistä aiheuttavat monelle tunteen siitä, että oma elämä on tylsää ja sisällötöntä. Nykyään on olemassa englanninkielestä tuleva termi ”fomo” (fear of missing out), joka tarkoittaa ahdistusta ja pelkoa siitä, että jää paitsi ja ulkopuolelle merkittävistä kokemuksista, joihin muut pääsevät osallisiksi. Tämä saattaa vaikuttaa lähinnä nuorten ongelmalta, mutta toisaalta, joukoon kuulumisen toive kuuluu ihmisyyteen ikään katsomatta.
Lopuksi tahdon muistuttaa, ettei itsen kuuntelu ja ajan antaminen pohdinnalle tarkoita, että pahan olon syyt täytyisi ensin tuntea juurta jaksaen ennen kuin niille voi tehdä mitään. Tärkeintä on päästä alkuun, kuunnella hieman itseään, purkaa sotkuista lankakerää palan matkaa ja kokeilla sitten jonkinlaista muutosta ja seurata sen vaikutuksia. Yleensä ottaen positiiviset muutokset millä tahansa elämänalueella leviävät myös muille alueille. Tärkeämpää kuin täydellinen ymmärrys, on siis jälleen kerran päästä alkuun.