Miksi emme kuule itseämme? Yleensä arjessa olemme keskittyneet suorittamaan ja pitämään elämän lankoja käsissämme, jotta ehdimme hoitaa kaiken tarpeellisen. Kuljemme automaattiohjauksella, emmekä juuri jää kuulostelemaan mitä mielellemme tai kehollemme kuuluu. Joskus ihminen on kokenut elämässään niin paljon epämiellyttäviä tunteita, että hän työntää ne piiloon. Samalla tulee kuitenkin työntäneeksi piiloon myös positiiviset tunteet, kuten ilon ja merkityksellisyyden. Reitti takaisin on olemassa, mutta se ei ole aina ihan helppo. Jos olet kokenut elämässäsi traumaattisia asioita, tietoisuusharjoittelua ei ehkä ole hyvä aloittaa yksin.
Kaksi tapaa kuunnella
Kun tietoisuusharjoitteiden tavoitteena on oppia kuulemaan sisäistä ääntään selkeämmin, koen kaksi harjoitustapaa toimivimmiksi:
1. Äänten kuuntelu:
Sisäinen äänen kuuleminen neutraalisti vastaanottaen on usein vaikeaa ja siksi voi olla hyvä aloittaa kuuntelemalla ensin ulkoisia ääniä. Tarkoitus on löytää ääniin suhde, jossa äänet otetaan vastaan avoimesti sellaisina kuin ne ilmenevät, niin kauan kuin ne ilmenevät ja päästetään sitten irti.
Harjoituksessa keskeisintä on huomata, milloin mieli reagoi ääneen sen sijaan, että vain vastaanottaisi sen ja palauttaa sitten huomio avoimeen vastaanottamiseen. Kun äänien tarkastelu tällä tavalla alkaa sujua, voidaan siirtyä hiljalleen tarkastelemaan omien ajatusten kulkua. (linkki tämänkaltaiseen harjoitukseen kirjoituksen lopussa)
2. Kehon kuuntelu:
Koemme elämämme kehomme kautta - kaikki tunteet ja merkitykset nousevat kehomme tuntemuksista. Kehon viestit ovat tärkeitä tehdessämme päätöksiä ja valintoja. Kuitenkaan emme usein ole tietoisia kehostamme, vaan keskitymme päämme sisällä olevaan kommentaattoriin, ajatuksiin, jotka selittävät tapahtumia.
Kuten äänien kohdalla, myös kehon tunnustelussa opetellaan virittymään oman kehon taajuudelle, olemaan vastaanotavainen muttei reaktiivinen. Tällä tavoin kehon viestit ja omat tunteet voidaan kokea kirkkaammin mutta myös tyynemmin niin, ettemme joudu tunteidemme valtaan tai jos joudummekin, voimme huomata tämän ja hypätä pois kyydistä vain havainnoimaan vastaanottavaisesti.
Kehotietoisuusharjoituksista löytyy paljon valinnanvaraa. Perusharjoitus on ns. kehon läpivalaisu, jossa kehon osia tunnustellaan yksitellen käyden koko keho läpi. Kehotietoisuutta voi harjoittaa nopeasti arjenkin keskellä. Esimerkiksi kokouksessa tai asiakastapaamisten välillä voi pysähtyä hetkeksi tunnustelemaan omia käsiään. Käsiä voi puristaa hitaasti nyrkkiin ja avata sitten taas, tuntien kädessä ilmenevät vaihtelevat tuntemukset. Pyri kaikissa harjoituksissa tuntemaan keho tai kehon osa sisältäkäsin.
Jos paikallaolo ei ole sinun juttusi, on paljon liikuntalajeja, joissa kehoa tunnustellaan liikkeen kautta. Esimerkkinä näistä mm. jooga ja pilates tai vaikkapa Qigong-harjoittelu. ”Palauttava jooga” on joogan muoto, jossa huomio ei ole suorittamisessa vaan kehon ja sen jännitysten kuuntelussa ja poistamisessa. (Aiheesta englanniksi esim. Jillian Pranskyn nettisivuilla). Myös kävelymeditaatiossa opetellaan tunnustelemaan kehoa liikkeen kautta. Siinä tunnustellaan kehon tuntemuksia, joita syntyy kun kävellään hitaasti ja tietoisesti eteenpäin keskittyen jokaiseen askeleeseen ja sen osaan.
Harjoittelun periaatteita
Tietoisuusharjoituksissa, niinkuin kaikessa muussakin harjoittelussa, keskeisintä on toistuvuus, mieluiten päivittäin. On tärkeämpää harjoittaa kolme minuuttia joka päivä kuin puoli tuntia kerran viikossa. Jos et ehdi tehdä esim. kokonaista kehon läpivalaisua, havainnoi vain yhtä osaa per päivä, kunhan teet harjoituksia säännöllisesti.
Tietoisuusharjoitukset eivät ole mekaanisia harjotuksia, joissa tekniikka ratkaisee - tärkeämpää on asennoituminen ja aikomus. Asenteen merkitys korostuu, mitä pidemmälle harjoittelussa edetään. Näistä asenteista kirjoitan myöhemmin lisää. Tärkeää on kuitenkin kuuntelussa kiinnittää huomiota avoimena ja vastaaottavaisena pysymiseen, ikäänkuin avaisi tilan itselleen ja mielelleen, antaisi kaiken tulla tietoisuuteen. Kuuntelussa ei pyritä ratkaisemaan ongelmia tai leimaamaan mielen erilaisia ääniä hyviksi ja pahoiksi (tai oikeiksi / vääriksi), tällainen ote mielen sisältöihin estää todellisen kuulemisen. Ratkaisun ajat tulevat myöhemmin.
Harjoituksissa, varsinkin harjoittelun alussa, on hyödyllistä kysyä itseltään kysymyksiä. Kysymykset auttavat suuntaamaan huomiotamme parhaalla mahdollisella tavalla. Voit vaikkapa kysyä itseltäsi: missä kehossani on tänään eniten kireyttä? Tai mikä on minun ja sen välissä, että voisin olla täysin turvallisesti läsnä elämässäni juuri nyt? (Lue lisää mm. Tara Brachin kirjasta, mainittu lopussa) Ota vastaan kaikki erilaiset äänet itsessäsi, mutta muista, että vaikka annat kaikkien äänien olla mielessäsi vapaasti, voit harjoitella päättämään tietoisesti, minkä äänen mukaan toimit.
Haasteet osa harjoitusta
Harjoittelussa tulee eteen nopeasti ja väistämättä erilaisia haasteita ja ne on syytä ottaa osaksi harjoittamista. Yleensä ensimmäinen, jonka huomaat, on häiriötekijät. Ne voivat tulla ulkoa (esim. muualta talosta kuuluvat äänet tai kännykän pirinä) tai ne voivat olla sisäisiä (kuten ajatukset: ”teenköhän tätä nyt oikein”, ”mitään ei taida tapahtua” tai kehon tuntemukset, kuten kipu / kutina). Ulkoisten häiriötekijöiden minimoiminen on tärkeää, mutta häiriöiden kanssa on myös opittava työskentelemään.
Sisäsiä häiriötekijöitä ei voi poistaa, ajatuksemme eivät lakkaa vaikka käskisimme. On vain opittava huomioimaan, että on lähtenyt ajattelemaan sen sijaan, että keskittyisi kuuntelemaan, ja palattava takaisin kuunteluun – kerta toisensa jälkeen.
Joskus ongelmana on, ettei sisäinen maailmamme tunnu sanovan mitään. Tämä on itseasiassa hyvin tavallista alussa. Se ei kuitenkaan haittaa, jatka vain keskittymistä ja kuuntelua. Voit todennäköisesti ainakin kuulla itsesi ajattelemassa jotain, kuten: ”äh, en minä kuule mitään, onkohan tämä hyödyllistä?”. Voit mahdollisesti tuntea turhautumisen kehossasi esimerkiksi kireytenä. Jos jokin harjoitus ei monen kerran jälkeen tunnu avautuvan, kannattaa kokeilla jotain muuta, ehkä harjoitus ei vain ollut sinulle sopivin.
Toisinaan käy niin, että kehomme ja tunteemme puhuvat liiankin voimakkaasti. Harjoituksessa voi tulla hetkiä, jolloin tunteet kiihtyvät liiallisiin mittasuhteisiin ja on vaikea jatkaa. Tuolloin on hyvä lempeästi ja tietoisesti keskeyttää harjoitus ja avata silmät. Voi olla hyvä tehdä "ankkurointiharjoituksia" (esim. tuntea jalkapohjat lattiaa vasten, katsella tarkkaavaisesti tilaa, jossa parhaillaan on tai liikuttaa tietoisesti kättä ja tuntea liike). Tunteikas reaktio tarkoittaa, että olet osunut sisälläsi johonkin tärkeään. Voi olla, että sinun on kuitenkin kehitettävä ensin sisäistä vahvuuttasi ja kykyäsi ottaa vastaan tunteitasi ennen kuin voit jatkaa harjoittelua. Jos tällaista sattuu useamman kerran, harjoittelun jatkaminen yksin ei ehkä ole järkevää.
Muista:
Tarkoitus on siirtää harjoittelua hiljalleen arkeesi niin, että tunnistat miten tunteesi ja kehosi reagoi erilaisiin tilanteisiin. Pystyt toimimaan viisaammin ja kun olet oppinut kuuntelemaan itseäsi, voit oppia kuuntelemaan myös läheisiäsi, antamaan heille tilaa ilmaista itseään vapaasti!
Linkit ja lisäluettavaa:
https://oivamieli.fi/yhteydessa_aaniin.php
https://oivamieli.fi/pitka_rentoutus.php
Daniel J. Siegel: Mielitaju (2012)
Tara Brach: Ehdoton Hyväksyminen (2010)
Twitter tilini täällä