Elämämme koostuu valinnoista. Monesti kuulee, että luomme itsemme ja tulevaisuutemme valinnoilla, joita teemme tässä ja nyt. Valintoja on monenlaisia - voimme valita, miten käytämme aikaamme, perustammeko perheen, mille alalle suuntaudumme, lähdemmekö kävelylle vai katsommeko elokuvan... On myös valintoja, jotka koskevat asennettamme: suhtaudummeko asiaan huumorilla, hyökkäämmekö toista vastaan vai yritämmekö ymmärtää, huokaisemmeko ja alamme hommiin vai jäämmekö vatvomaan tilannetta mielessämme.

Olen kirjoittanut syksyn aikana mm. miten olla ystävällinen itselleen ja löytää elämälleen merkityksellinen pohja. Tässä kirjoituksessa haluan muistuttaa, ettemme elä tyhjiössä vaan elämämme nivoutuu yhteen lukemattomien muiden kanssa. Se, miten toimimme toisten kanssa ja miten heihin suhtaudumme, vaikuttaa muiden sisäiseen maailmaan. Siksi on tärkeä pohtia oman toiminnan vaikutusta muihin, ei vain sitä, miten muut vaikuttavat itseemme.

Tämä kirjoitus on jatkoa edelliselle kirjoitukselleni arvoista. Aion pohtia, miten katsoa taaksepäin elämäänsä ja miten yhdessä arvopohdinnan kanssa voi tästä muodostaa itselleen suunnitelmia niin, että voisi tulevassa yhä täydemmin elää omien arvojensa mukaisesti, joka päivä.

Vuodenvaihde on hyvää aikaa pysähtyä pohtimaan elämäänsä ja sen suuntaa. Näin siksi, että me olemme usein oppineet pitämään vuodenvaihdetta jonkinlaisena uuden alkuna, taitekohtana ajan virrassa. Siksi mieli automaattisestikin suuntautuu pohtimaan, mitä olen saanut aikaan menneenä vuonna ja mitä kenties haluan saavuttaa tulevana. Joulukuussa toki hulina ja kiire aattoiltaan asti pitävät useimmilla mielen kiireisenä, mutta ehkä viimeistään joulun pyhinä voi pysähtyä hetkeksi katsomaan elämäänsä eteen- ja taaksepäin.

Tässä ja seuraavassa tekstissä pohdin, miten voimme tutkia elämäämme ja sen suuntaa. Kirjoitan arvoista ja siitä, että oppisimme kysymään, mikä todella on meille tärkeää sekä miten voimme tehdä arjestamme hieman tietoisempaa ja arvopohjaisempaa sen sijaan, että vain reagoimme jatkuvasti eteen tuleviin vaatimuksiin ja esteisiin.

Tämä kirjoitus muistuttaa, että kaiken itsensä kehittämisen lähtökohtana tulisi olla arvostus itseä ja elämäänsä kohtaan sellaisena kuin ne nyt ovat. Kun muutostyön lähtökohtana on nykyisen todellisuuden hyväksyminen ja muutokseen ohjaaminen on lempeää sekä anteeksiantavaa, muutoksen todennäköisyyskin on suurempi. Itsensä piiskaamisella tai raa’alla itsekurilla voi ehkä saavuttaa nopeita muutoksia, mutta ne eivät yleensä kestä eivätkä lisää onnellisuuden ja arvokkuuden tunteita.

Ihmisaivot toistavat samoja ajattelu- ja toimintamalleja, joihin se on tottunut. Mitä useammin tiettyä polkua on kuljettu, sitä todennäköisemmin kuljemme sitä jatkossakin. Arjessa tämä ei varsinaisesti ole ongelma. Oikeastaan ilman tätä kykyä elämämme olisi kaoottista ja tuhlaisimme aikaa yksinkertaistekin asioiden pähkäilyyn.

Ainutlaatuinen ja arvokas elämämme rakentuu kokemuksista, joihin kiinnitämme huomiomme. Jos keskitymme ajatuksiimme ja tarinoihin, joita kerromme elämästämme, niin elämämme tulee koostumaan suurelta osin sanallisista kuvauksista.

Mutta haluammeko todella elämämme koostuvan pääasiassa ajatuksista ja kuvitelmista?

Olen pohtinut viime teksteissäni keinoja ymmärtää itseään. Jatkan aiheen parissa vielä kirjoituksen verran. Tarkoitus on esitellä tietoisuusharjoituksia ja –harjoittelun perusteita, joiden avulla voimme oppia kuuntelemaan itseämme syvemmin kuin mihin pystymme jokapäiväisen elämämme pyörteissä.

Tietoisuusharjoituksilla ja meditaatiolla on todettu olevan hyötyä aina psyykkisten ongelmien helpottumisesta tehokkuuden lisääntymiseen, mutta keskityn tässä siihen, miten opimme kuulemaan itseämme syvemmin tietoisuusharjoitusten avulla.

Edellisessä kirjoituksessani pohdin ensimmäistä askelta eteenpäin, kun kaikki ei ole kohdillaan, muttei osaa kertoa mikä on ongelma ja mitä sille pitäisi tehdä. Tässä kirjoituksessa tarjoan ideoita itsensä (ja ongelmiensa) syvempään ymmärtämiseen kirjoittamalla tai keskustelemalla - miten voimme kielen avulla löytää selkeyttä ja uusia näkökulmia. Mainitsen tekstissä kirjoittamisesta, mutta pohtia voi myös keskustellen tai vaikka nauhalle puhuen.

Elämä on usein kiireistä, keskitymme siihen, mitä kaikkea tänään pitäisi vielä ehtiä - kotitöihin, työasioihin, lapsiin jne. Ja hyvä niin. Elämän ei kuulukaan olla pelkkää itsensä analysointia tai jatkuvaa itsensä tarkkailua.

Inspiraatio, motivaatio, innostuminen, toivo. Kaikki edellämainitut tunteet ovat toivottuja vieraita elämässämme, ne ovat voimakkaita positiivisia tunteita, jotka työntävät meitä eteenpäin. Usko itseensä ja tekemiseensä on tärkeää, oli kyseessä sitten työprojekti, urheilusuoritus, itsensä kehittäminen tai vaikka luovan työn tekeminen.

Tämä kirjoitus jatkaa ”johdantosarjaani”, sen tarkoituksena on muistutella edelleen, että hyvä ja onnellinen elämä ei tule koskaan valmiiksi eikä ole ikuisesti hyvää tai helppoa. Onnellisuus ei ole sitä, että koemme elämässämme pelkästään hyviä tunteita ja olemme aina energisiä ja innostuneita. Tämän toitottaminen on mielestäni tärkeää, sillä välillä tuntuu, että meihin ihmisiin on suorastaan sisäänrakennettu ääni, joka sanoo: ”kun vain löydän sen oikean elämäntavan, menetelmän tai ajattelutavan...sitten olen onnellinen elämäni loppuun saakka.”